Kauppapuutarhuri Nikolai Borisoff oli tunnettu ja tunnustettu kukkaviljelijä, joka loppuun saakka seurasi valppaasti oman alansa kehitystä ja osallistui myös aktiivisesti alan kehittämis- ja järjestötoimintaan. Hänelle myönnettin Kauppapuutarhaliiton kultainen ansiomerkki vuonna 1969. 

Ohessa otteita säätiön julkaisemasta historiikista "Borisoffin puutarhaperheen vaiheita". Kirjan voi tilata säätiön asiantuntijajäseniltä hintaan 10 € (sis. alv) + postituskulut. Historiikin on laatinut puutarhuri ja toimittaja Juha Mäkinen vuonna 2001.

Nikolai Borisoff syntyi 28.4.1899 Venäjällä, tarkasti ottaen Tverin kaupungissa, vaikka moniin kirjoituksiin Nikolai antoi merkitä syntymäpaikakseen Terijoen Karjalan kannaksella. Nikolain isä aloitti 1900-luvun alussa Terijoella puutarhaviljelyn.

Isän kuoltua vuonna 1918 Nikolai aloitti suurisuuntaiset puutarhan laajennus- ja parannustyöt. Ennen talvisotaa Borisoffin puutarha oli Kannaksen tunnetuimpia. Nikolai Borisoff osoittautui olevansa todellinen kauppapuutarhuri ja liikemies. Suotuisat ajat Karjalassa päättyivät sotavuosina nopeaan evakuointiin. Terijoen asukkaista osa siirrettiin keväällä 1940 Tuusulaan sekä Järvenpäähän ja Keravallekin.

Borisoff toimi vastaavana puutarhurina aluksi Haagan puutarhassa Huopalahdessa ja siirtyi myöhemmin Siemen Oy:n johtaja Yrjö Rikalan Mielikki nimiselle puutarhalle hoitajaksi Kiloon. Saatuaan vihjeen myytävästä maa-alueesta Nikolai Borisoff osti rauhan palattua aluksi kaksi hehtaaria maata Järvenpäästä Rampakanojan varrelta, jolle ensin rakennettiin avomaan viljelyksiä ja lavaikkunoita. Hyvänä apuna hänellä oli vaimo Antonina.

1950-luvulla eri mallisia ajanmukaisia lasihuoneita tehtiin yhteensä 13 kappaletta. Borisoffin perheen perustamasta kauppapuutarhasta kehittyi Järvenpään suurin, noin 2 500 m2:n kauppapuutarha ja tukkuliike. Se toimi Wärtsilänkadun, Pietolankadun ja Pajalantien välimailla vuosina 1946-1982.

Viljely oli sekaviljelyä. Tärkeimmät ja rakkaimmat kasvit Nikolaille olivat liljat, syklaami ja hortensia. Muita kasveja olivat perinteinen krysanteemi, mahonia, begonia, neilikka, freesia, ruusut, asparagus, gloxinia, verenpisara, pelargonia, orvokki jne. Syötävien kasvien joukko oli sekin laaja; tomaatti, kurkku, kaali, tilli ja avomaan kurkku, jota viljeltiin paljon. Sellerit ja purjot olivat nekin mahtavia.
Vuosi 1962 käänsi perhepiirin elämässä uuden sivun, kun Nikolain vaimo Antonina kuoli 60-vuoden ikäisenä. Antoninan kuoleman jälkeen Nikolai vanheni silmissä, hän oli jäänyt yksin. Nikolai solmi uuden avioliiton vuonna 1963 viipurilaissyntyisen ompelijattaren Ljudmila Soire:n kanssa.
Kauppapuutarha myytiin Järvenpään kaupungille vuosien 1975-1976 vaihteessa, kun Nikolain terveydentila heikkeni ja jatkajia ei perhepiiristä löytynyt. Nikolai kuoli 22. päivänä maaliskuuta 1976, lähes 77 vuotiaana. Nikolain kuoleman jälkeen Ljudmila muutti Helsinkiin. Puutarhaa jo pitkään hoitanut puutarhuri Juha Pitkänen vuokrasi Borisoffien puutarhan Järvenpään kaupungilta kuudeksi vuodeksi. Sen jälkeen hän perusti oman puutarhan Wärtsilänkadun toiselle puolelle, jossa Pitkäsen Kukkakauppa toimii edelleen nuorten hallinnassa. Vuoden 1999 heinäkuussa viimeinen Borisoffin kauppapuutarhan lasihuoneista purettiin. Tänä päivänä entisen puutarhan paikalla toimii Järvenpään lukio.

Nikolain ja myöhemmin Ljudmilan testamentissa säädettiin mm. säätiön perustamisesta:

" …Omistamani 762 osaketta Asunto Oy Säästämunkki -nimisessä yhtiössä kuin myös kaikki muu edellisessä kohdassa mainittu omaisuus on luovutettava 'Nikolai ja Ljudmila Borisoffin Puutarhasäätiö' -nimiselle perustettavalle säätiölle peruspääomaksi, jonka tarkoituksena tulee olemaan edistää puutarhaviljelystä ja sen kehitystä Suomessa jakamalla stipendejä ja apurahoja puutarhaviljelysalalle aikoville sanottuun alaan kuuluvia opintoja varten sekä puutarhaviljelysammatissa toimiville tai puutarhaviljelystyötä erikoisesti, ensi kädessä lilja- ja ruusuviljelystä, harrastaville henkilöille puutarhaviljelysalan lisäopintoja, opinto- tahi tuktimusmatkoja taikka tutkimustöitä varten ynnä palkkioita tällä alalla ansioituneille henkilöille, minkä lisäksi säätiö voi tukea puutarhaviljelyksen edistämistä harrastavia henilöitä ja laitoksia (kuten puutarhakouluja, -yhdistyksiä ja -koelaitoksia) raha-avustuksilla, huomioon ottaen heidän ansioitumisensa tällä alalla."

Vuonna 2016 säätiön tarkoitus ja samalla säännöt tarkistettiin ajan hengen mukaiseksi, jotta säätiö pystyisi jatkossakin tukemaan puutarha-alalle tärkeitä ja laadukkaita kehityshankkeita. Säätiön tarkoitus on ilmaistu sääntöjen pykälässä 3 näin:

”Säätiö toteuttaa tarkoitustaan jakamalla stipendejä ja apurahoja puutarha-alaan kuuluvia opintoja varten sekä puutarha- alan ammatissa toimiville henkilöille lisäopintoja, opinto- tai tutkimusmatkoja taikka tutkimustöitä varten. Säätiö voi myös tukea puutarha-alan edistämistä harrastavia henkilöitä ja laitoksia (kuten puutarhakouluja, -yhdistyksiä ja -koelaitoksia) raha-avustuksilla, huomioon ottaen heidän ansioitumisensa tällä alalla.”